16.1.2012

Paraisten käräjäoikeuden tuomio 17.12.2008

Syyttäjän syytteen perusteella käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen syytekohdassa 3 tuhotyöhön, koska A oli 13.6.2006 sytyttänyt bensiiniä hyväksi käyttämällä tien reunassa lähellä puita olleen henkilöauton. Teko oli ollut omiaan aiheuttamaan yleistä hengen tai terveyden vaaraa sekä yleistä erittäin huomattavan taloudellisen vahingon vaaraa.

Käräjäoikeus totesi ratkaisunsa perusteluissa, että A:n väite siitä, että auton syttyminen olisi tapahtunut huolimattomuudesta, ei ollut uskottava. A oli itse kertonut siirtäneensä bensiinikanisteria auton sisällä. Todistaja oli nähnyt A:n siirtävän kanisteria ja hetkeä myöhemmin auto oli syttynyt penkkien välistä palamaan. Tämän jälkeen A oli lähtenyt kävellen pois paikalta. Auto oli palanut rajusti ja jopa auton ympärillä olleet puut olivat syttyneet palamaan.

Auto oli ollut asiassa esitettyjen valokuvien perusteella lähellä puita, jopa enemmän metsässä kuin tien varrella. Metsän syttyminen oli ollut näissä olosuhteissa hyvin todennäköinen seuraus auton sytyttämisestä. Käräjäoikeus katsoi, että A oli tahallisesti bensiiniä hyväksi käyttämällä sytyttänyt palamaan tien reunassa lähellä puita pysähtyneenä olleen henkilöauton. Ottaen huomioon, että teko oli ollut omiaan aiheuttamaan yleistä hengen tai terveyden vaaraa sekä, metsäpalon syttyessä, yleistä erittäin huomattavan taloudellisen vahingon vaaraa, käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen syytekohdassa 3 tuhotyöhön.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n tuhotyöstä ja eräistä muista hänen syykseen luetuista rikoksista yhteiseen 7 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. A velvoitettiin suorittamaan vakuutusyhtiölle korvausta auton arvosta 1 350 euroa, koska vakuutusyhtiö oli korvannut vastaavan määrän auton omistajalle, sekä korvaamaan hinauskulut vakuutusyhtiölle.

Asian ovat ratkaisseet laamanni Charles Lindroos ja lautamiehet.

Turun hovioikeuden tuomio 22.6.2010

A valitti hovioikeuteen ja vaati, että syyte tuhotyöstä hylätään.

Hovioikeus toimitti asiassa pääkäsittelyn ja arvioi asiassa esitettyä todistelua samalla tavoin kuin käräjäoikeus.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pertti Liesivuori, Marianne Salonen ja Elina Paasivirta.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeus on tuomiossaan syytekohdassa 3 katsonut selvitetyksi, että A oli bensiiniä hyväksikäyttäen tahallaan sytyttänyt palamaan tien reunassa lähellä puita pysähtyneenä olleen henkilöauton. Metsän syttyminen oli ollut hyvin todennäköinen seuraus auton sytyttämisestä. Käräjäoikeus on katsonut A:n syyllistyneen menettelyllään rikoslain 34 luvun 1 §:n mukaiseen tuhotyöhön, koska teko oli ollut omiaan aiheuttamaan ensinnäkin yleistä hengen tai terveyden vaaraa ja toiseksi, metsäpalon syttyessä, yleistä erittäin huomattavan taloudellisen vahingon vaaraa. Hovioikeus on hyväksynyt käräjäoikeuden tuomion perustelut ja lopputuloksen.

2. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A syyllistynyt hänen syykseen luetulla menettelyllä tuhotyöhön.

Tuhotyötä koskeva rangaistussäännös

3. Rikoslain 34 luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan, joka sytyttää tulipalon siten, että teko on omiaan aiheuttamaan yleistä hengen tai terveyden vaaraa taikka että siitä on yleistä erittäin huomattavan taloudellisen vahingon vaaraa, on tuomittava tuhotyöstä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

4. Tuhotyössä tulipalon tulee olla joko omiaan aiheuttamaan yleistä hengen tai terveyden vaaraa taikka tulipalosta tulee aiheutua yleistä erittäin huomattavan taloudellisen vahingon vaaraa. Kuten hallituksen esityksessä (HE 94/1993 vp s. 119 - 120) on todettu, vaaraa voidaan pitää yleisenä, kun se ei kohdistu yhteen ainoaan henkilöön tai tiettyihin henkilöihin, vaan se uhkaa määrältään tai muilta ominaisuuksiltaan määrittelemätöntä ennalta rajoittamatonta ihmisjoukkoa. Henkeen ja terveyteen kohdistuvalta vaaralta ei kuitenkaan edellytetä konkreettisuutta vaan riittää, että teko kokemusperäisesti yleensä aiheuttaa sellaista vaaraa. Yleisen erittäin huomattavan taloudellisen vahingon vaaran tulee sen sijaan olla konkreettinen. Korkein oikeus toteaa tämän tarkoittavan sitä, että ensinnäkin riittävän arvokasta omaisuutta tulee olla vaaravyöhykkeessä ja toiseksi sen tuhoutuminen tai vahingoittuminen tulee juuri tuossa tekotilanteessa olla käytännössä varteenotettava mahdollisuus.

5. Hallituksen esityksen mukaan (HE 94/1993 vp s. 120) taloudellisen vahingon vaara on toissijainen, hengen tai terveyden vaaraa poikkeustapauksissa täydentävä vaaralaji. Sellaisten tapausten, joissa on aiheutettu vain taloudellisen vahingon vaara, katsominen tuhotyöksi pitäisi olla poikkeuksellista. Siksi uhkaavan taloudellisen vahingon tulisi olla, vuoden 1993 rahan arvon mukaan arvioiden, miljoonaluokkaa.

6. Lakivaliokunta on mietinnössään (LaVM 22/1994 vp s. 16 - 17) korostanut sitä, että tuhotyön sanamuotoa ei ole syytä tulkita liian ahtaasti. Lakivaliokunnan mukaan esimerkiksi, jos yleisen vaaran täyttymisen katsotaan edellyttävän määrältään tai muilta ominaisuuksiltaan määrittelemättömän ja ennalta rajaamattoman ihmisjoukon vaarantamista, voi jokin edellytyksistä jäädä täyttymättä teossa, johon säännöstä aivan ilmeisesti on tarkoitettu soveltaa ja johon sitä valiokunnankin käsityksen mukaan tulisi soveltaa.

7. Korkein oikeus on asuinkerrostalon pysäköintipaikalla auton alla räjähtäneen pommin osalta todennut ratkaisussaan KKO 2003:53, että vaaran ollessa yleinen ei voida etukäteen tietää, keiden henki tai terveys on uhattuna tai muuten vaaralle alttiina. Räjäytyksen aiheuttaman vaaran yleisyyttä arvioitaessa voidaan katsoa olevan tyypillistä, että teko uhkaa sitä ihmisryhmää, joka sattuu räjähdyksen aikana olemaan sen vaikutusalueella. Osittain puisen kirkon polttamista koskevassa ratkaisussa KKO 2004:95 on todettu hengen ja terveyden vaaran osalta riittävää olevan, että teko on luonteeltaan yleistä vaaraa aiheuttava. Sen sijaan taloudellisen vahingon osalta edellytetään, että juuri kysymyksessä olevassa tilanteessa teosta aiheutuu etukäteen rajoittamattomalle kohteelle huomattavan taloudellisen vahingon vaara. Korkein oikeus totesi, että kirkon palamisen aikana vallinneiden sääolosuhteiden takia konkreettista vaaraa siitä, että tulipalo olisi levinnyt kirkosta noin 100 metrin etäisyydellä oleviin rakennuksiin, ei niiden etäisyyden johdosta ollut. Vaara tulipalon leviämisestä ympäristöön oli kuitenkin yleisen elämänkokemuksen mukaan ollut suuri. Jos tapahtumat ja olosuhteet, esimerkiksi sää, olisivat kehittyneet toisenlaisiksi, tulen leviäminen myös sadan metrin päässä kirkosta sijainneisiin asuin- ja talousrakennuksiin olisi ollut mahdollista. Etukäteen arvioiden tekoon oli siten liittynyt mahdollisuus noiden rakennusten alueella oleskelevien henkilöiden joutumisesta vaaraan. Korkein oikeus katsoi, että teko oli ollut omiaan aiheuttamaan rikoslain 34 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettua yleistä hengen ja terveyden vaaraa.

Kysymyksessä olevan tapauksen arviointi

Yleinen hengen ja terveyden vaara

8. A on sytyttänyt 13.6.2006 eli alkukesästä tien reunaojassa metsän läheisyydessä olleen tyhjän henkilöauton palamaan. Mahdollisesta asutuksesta ja sen sijainnista auton palamispaikkaan nähden ei ole esitetty selvitystä, sen paremmin kuin tapahtumapaikan lähiympäristöstä muutenkaan. Kun otetaan huomioon ne edellä selostetuista lainvalmistelutöistä ja oikeuskäytännöstä ilmenevät edellytykset, joiden vallitessa henkeen ja terveyteen kohdistuvaa vaaraa voidaan pitää yleisenä, Korkein oikeus katsoo, ettei A:n teko ole ollut omiaan aiheuttamaan yleistä hengen tai terveyden vaaraa.

Yleinen erittäin huomattavan taloudellisen vahingon vaara

9. Korkein oikeus toteaa ensinnäkin, että syytteessä ei ole edes väitetty, että A:n teosta olisi rikoslain 34 luvun 1 §:ssä tarkoitetuin tavoin ollut yleistä erittäin huomattavan taloudellisen vahingon vaaraa eli että teko siis olisi aiheuttanut sanotunlaista vaaraa. Käräjäoikeus ja hovioikeus ovat hyväksyneet syytteen sellaisenaan, joskin maininnoin, että metsän syttyminen oli ollut hyvin todennäköinen seuraus auton sytyttämisestä. Ratkaisut ovat tältä osin jääneet sisällöltään ristiriitaisiksi.

10. Alemmat oikeudet eivät ole ottaneet perusteluissaan kantaa siihen, mitkä ovat olleet tapahtumaolosuhteet. Niiden selvittäminen ja näytön esittäminen on ollut syyttäjän tehtävä. Syyttäjä on vedonnut tapahtumapaikalta otettuihin valokuviin sekä tutkintailmoitukseen. Valokuvista näkyy, että ojan takana kasvaa lehtimetsää. Tutkintailmoitukseen on kirjattu palokunnan arvioineen, että tuli olisi voinut helposti levitä metsikköön. Lisäksi syyttäjä on kuulustuttanut todistajana paikalle pysähtynyttä autoilijaa, joka on kertonut, että auto oli palanut rajusti ja että jopa sen ympärillä olevat puut olivat syttyneet palamaan.

11. Korkein oikeus katsoo, että asiassa esitetty selvitys olosuhteista ei oikeuta sellaiseen johtopäätökseen, että käsillä olisi ollut rikoslain 34 luvun 1 §:ssä edellytetty varteenotettava ja konkreettinen vaara metsäpalon syttymisestä ja leviämisestä niin laajalle alueelle, että voitaisiin puhua lain tarkoittamasta erittäin huomattavasta taloudellisesta vahingosta. Korkein oikeus katsoo, että tuhotyön tunnusmerkistö ei täyty syytteessä esitettyjen tosiseikkojen perusteella.

Lopputulos

12. Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A ei ole menettelyllään syyllistynyt hovioikeuden hänen syykseen lukemaan tuhotyöhön. Syyte tältä osin tulee hylätä.

Rangaistus

13. A on hänen syykseen hovioikeuden tuomiolla luetuissa muissa rikoksissa syyllistynyt syytekohdassa 1 moottorikulkuneuvon käyttövarkauden yritykseen, kun hän oli yrittänyt ottaa henkilöauton luvattomasti käyttöönsä. Syytekohdassa 2 A:n syyksi on luettu varkaus, kun hän oli anastanut syytekohdassa 1 mainitusta autosta työkalupakin ja auton rekisteriotteen. Syytekohdassa 4 A:n syyksi on luettu varkaus, kun hän oli anastanut kevytperävaunun ja bensiinikanisterin, jossa oli ollut bensiiniä 10 litraa. Syytekohdassa 5 A:n on katsottu syyllistyneen moottorikulkuneuvon käyttövarkauteen. A oli ottanut luvattomasti käyttöönsä sen henkilöauton, jonka hän oli edellä selostetussa syytekohdassa 3 sytyttänyt palamaan. Syytekohdassa 6 A:n syyksi on luettu törkeä rattijuopumus, kun hän oli ajanut luvattomasti käyttöönsä ottamallaan henkilöautolla, vaikka hänen veressään oli ollut amfetamiinia sekä nordiatsepaamia, klonatsepaamia, alpratsolaamia ja sitalopraamia. Syytekohdassa 7 A:n syyksi on luettu varkaus, kun hän oli anastanut syytekohdassa 5 mainitusta autosta soittimen.

14. Rangaistusta nyt määrättäessä tulee rikoslain 7 luvun 6 §:n 1 momentin nojalla ottaa huomioon ne kolme aikaisempaa tuomiota, jotka on mainittu käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomioissa. Ottaen huomioon aikaisemmin tuomittujen ehdottomien vankeusrangaistusten pituus ja se, että nyt kysymyksessä olevat teot on tehty ennen näitä rangaistuksia koskevia tuomioita, on edellä mainitut kolme aikaisempaa vankeusrangaistusta otettava rikoslain 7 luvun 6 §:n nojalla huomioon rangaistusta alentavana seikkana uutta ehdotonta vankeusrangaistusta määrättäessä, koska muutoin kokonaisrangaistus muodostuisi ankarammaksi kuin näistä teoista samalla kertaa tuomittu yhteinen vankeusrangaistus olisi ollut. Ottaen huomioon kysymyksessä olevien rikosten vakavuus oikeudenmukainen rangaistus A:n syyksi jäävistä rikoksista on 3 kuukauden vankeusrangaistus. A:n aikaisempi rikollisuus edellyttää vankeusrangaistuksen tuomitsemista ehdottomana.

Vahingonkorvaus

15. A:n menettely auton sytyttämisen osalta on ollut tahallista. Näin ollen hän on velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingon. Asiassa ei ole perusteita vapauttaa A:ta Keskinäiselle Vakuutusyhtiölle Fennialle tuomitusta korvausvelvollisuudesta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

Syytekohtaa 3 koskeva syyte tuhotyöstä (tekoaika 13.6.2006) hylätään ja A vapautetaan tältä osin tuomitusta rangaistuksesta.

A tuomitaan hovioikeuden hänen syykseen syytekohdissa 1 - 2 ja 4 - 7 lukemista rikoksista yhteiseen 3 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Rangaistusta mitattaessa on rikoslain 7 luvun 6 §:n nojalla otettu kohtuuden mukaan huomioon rangaistusta alentavana seikkana Porin käräjäoikeuden 18.4.2007 antama tuomio (Vaasan hovioikeus 6.8.2007), Vakka-Suomen käräjäoikeuden 26.4.2007 antama tuomio (Turun hovioikeus 27.7.2007) ja Rauman käräjäoikeuden 13.6.2007 antama tuomio (Turun hovioikeus 31.7.2008).

Muilta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Hannu Rajalahti, Marjut Jokela, Jukka Sippo ja Jorma Rudanko. Esittelijä Timo Ojala.